Ennenaikaisen synnytyksen riski on kohdallanne hyvin suuri. Esikoinen oli syntynyt ennenaikaisena ja kaksosilla on tapana myös syntyä usein ennen 37 raskausviikkoa. Useat kaksoset hyvinkin pieninä keskosina, lääkäri toisensa perään totesi. Eivätpä väärässä olleet: raskausviikolla 33 synnytin kaksi poikaa normaalilla alatiesynnytyksellä. Toinen syntyi seitsemän minuuttia myöhemmin kuin toinen. Helpotuksen tunne oli valtava. Nyt ne ovat maailmassa. Olen osani tehnyt heitä kasvatellessani mahassani, parempaan en pystynyt.

Koko odotusaika oli melkoisen vaikea. Kun vihdoin ja viimein sietämätön ympärivuorokautinen pahaolo hellitti alkuraskauden jälkeen, alkoi todellinen huoli lasten hyvinvoinnista. Ymmärrättekö te varmasti nyt tämän raskauden riskit, yhteinen istukka pojilla voi johtaa toisen sikiön kuolemaan, jos ravinto jakaantuu epätasaisesti niin, että toinen vie kaiken ja toinen ei saa mitään, lääkärit tolkuttivat minulle ja juoksuttivat vähintään kerran viikon välein ultrassa alue- tai keskussairaalassa. Ymmärsin, varsin hyvin ymmärsin, mutta itse en kai siihen voinut liiemmin vaikuttaa. Ajatukset tietysti mylläsivät, että entäs jos käy niin tai näin, mitenkäs sitten selvitään. Varsin kuvaavaa on, että jälkeenpäin eräs lääkäri totesi odotusajasta kanssani keskusteltaessa, että onpas sinut hyvin etukäteen peloteltu...

Synnytys oli minulle ennenaikaisuudesta huolimatta kuitenkin varsin odotettu tapahtuma: kolmeen viimeiseen kuukauteen pystyin kävelemään hitaasti vain pieniä pätkiä kerrallaan, viimeisenä kuukutena istuminen oli täyttä tuskaa ja viimeisenä viikkona makuullaolokaan ei ollut enää mukavaa. Pieninkin liike sattui ja supistuksia tuli välillä tiheästikin. Mutta nyt ne olivat maailmassa: toinen 2100 g, toinen 1810 g painavana. Ehdin nähdä vain vilauksen heistä, kun  heidät yksitellen kiikutettiin lasten teholle. Heippa mussukat, pian nähdään ja aloitamme yhteisen elämäntaipaleemme!