Kaiken tämän aikaisemmin kerrotun jälkeen uskon olevani pienille lapsilleni kaikkein paras mahdollinen äiti ja hoitaja (en tiedä uskooko sitä enää muut tämän blogin jälkeen!) ja sen vuoksi haluan hoitaa lapseni kotona niin kauan, että pienimmätkin täyttävät kolme vuotta. Aika menee nopeasti eikä tähän aikaan ole takaisin paluuta. Siksi en halua jättää tilaisuutta käyttämättä enkä mitään näkemättä, vaan olla lasteni luona nyt kun he minua eniten tarvitsevat. En halua vanhana haikailla kuten edellisten sukupolvien edustajat, että voi kun olisi ollut enemmän aikaa lapsille. Työelämä odottaa minua, opiskelutkin tarvittaessa odottavat ja luultavasti ehdin eläkkeelle pääsyä odotella jo vuosia ennenkuin se on mahdollista.

Ainoa mikä minua hiukan häiritsee, on se, että kotitöitä ja kodin siisteyttä on tullut laiminlyötyä oikein urakalla viime vuosina: ikkunat ja matot jäävät säännöllisesti joka toinen vuosi pesemättä ja ne tervehtivät minua joka päivä muistuttaen nuhraantuneista olomuodoistaan. Mutta hui hai, se on ainoa asia mistä voin keksiä kipeästi kaipaamaani lisäaikaa, siivousten aikakin tulee sitten myöhemmin, kun vain tästä ei tulisi paha tapa, kun huomaa että vähemmälläkin pärjää... Jospa lapseni muistaisivat minut ja kodin muista asioista kuin murusista lattioilla ja pesemättömistä ikkunoista, tätä ainakin toivon. 

Tämä blogi lähenee nyt loppuaan. Tunnen että olen saanut tilini selviksi itseni kanssa. Toistaiseksi. Minulta on kulunut hävettävän paljon aikaa tämän blogin kirjoittamiseen ja muokkaamiseen ja se on kyllä johtunut ammattitaidottomuudesta, mutta ei kaikkea voi osata. Blogin kirjoittaminen on vienyt aikaa yöunilta (iltamyöhällä kirjoittaminen) ja esikoisen leikeiltä (poikien päiväunien aikaan kirjoittaminen) ja en ole siihen kovinkaan tyytyväinen. Mutta nyt olen saanut tämän päätökseen. Tämä on osa opiskelujani tieto-ja viestintätekniikan harjoitustyötäni, joten siinä mielessä tähän heitetty aika ei ole mennyt ollenkaan hukkaan. Lisäksi jos joku tätä lukee myöhemmin ja tuntee saavansa tästä jotain irti (vertaistukea, tukea kasvatukseen tms.) olen tuplasti onnellisempi. Siis laittakaa kommentteja, niitä voin silloin tällöin käydä lukaisemassa.

Mutta nyt tahdon taas keskittyä lastenhoitoon ja -kasvatukseen. Toivon että minusta olisi värittynyt kaiken kaaoksen keskellä kuva tyytyväisestä äidistä. Hyvä että kaikki on mennyt niinkuin on mennyt, hyvä etten ole päässyt aina kaikissa asioissa kaikkein helpoimmalla ja hyvä, että olen saanut vähän vastusta matkallani kasvatuksen maisteriksi (verrata teoriaa ja käytäntöä ja huomata ettenkö sittenkään ole kasvattajana täydellinen, mitäh?). Ilman näitä kokemuksiani en ehkä osaisi arvostaa tiettyjä asioita niinkuin nyt osaan. Olen aivan varma, että tulevaisuutta varten olen saanua oppia kasvatuksesta enemmän kuin ehkä nyt arvaankaan. Mutta samoin osaan myös ennustaa, että vuosien päästä luultavasti saan sanoa taas: minulla ei ollut silloin kasvatuksesta hajuakaan!